Kovin moni on kysellyt, että miksikäs en kirjoita vanhaa blogiani.
Kaipaavat tekstejäni kerta toisensa jälkeen.
Kieltämättä itsekkin välillä kaipaan vanhaa blogiani, joka oli päiväkirjamainen ja siinä sai aina palan järkeä tähän arkeen. Kuitenkaan vanha blogini ei enää tunnu omalta ja pysynen täällä Arkisessa menossa edelleen. Ilahduttaa kuitenkin, että tunkkaisen pääkoppani ajatukset ovat olleet teidän mieleen ja niitä edelleen kysellään. Etenkin tekstejäni on nimittäin kehuttu. Itsestäni ne on hupsuja ja aika henkilökohtaisia. Ehkä nimenomaa se henkilökohtaisuus saikin minut jättämään vanhan blogini. Kritiikki iskee turhan kovin ja sen ottaa tosissaan tiettyjen ihmisten sanomana.
Kenties arkisia postauksiakin alan tiputtelemaan tänne Arkinen-blogiini, sillä arjesta se blogini enimmäkseen koostuukin. Käsityöt ovat maailmaani ilahduttava asia, mutta valmiiksi saatuja töitä harvemmin näin pienen vauvan kanssa olen saanut aikaseksi.
Käsityöharrastajan elämä on muutakin, kuin valmistuneita töitä.
Lankojen tuntu, tuoksu ja esteettisyys.
Luin jostakin paineettomasta käsitöimisestä. Ei se lopputulos, vaan se matka.
Lankaterapiaa, sitä parasta terapiaa kerrassaan.
Iloista arkea teille, paljon paljon pyyteettömiä tekoja
ja terveyttä toivoo
Kipa.
Voi kyllä on ikävä niitä sinun pohdintojasi! Olivat sitten arkisia tai ei, mutta niin ihania ja monesti kuin omasta pääkopasta, mutta en osaisi niitä samalla tavalla sanoiksi pukea. Ymmärrän, että henkilökohtaisten asioiden jakamisella on kipupisteensä ja blogisi kelpaa aivan sellaisena, kuin haluat sen tarjoilla. Juttujasi on vain niin mukava lukea ja kuvistasi tykkään ihan kamalasti. Jos siis päätät "avautua" täällä Arkisen puolella, niin täällä ainakin on yksi, joka varmasti lukee innolla joka rivin :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pizzicato <3 . Sanasi merkitsevät paljon. Kenties 'avaudunkin' jos siltä tuntuu, kynnys madaltuu päivä päivältä enemmän ja enemmän. Aika tekee toisinaan tehtävänsä. :) Iloista kevättä sinulle ja perheellesi, olet parhautta!
Poista